Tuula Torasvirta läksiäisissään

Tuula Torasvirta 1974–2008

Opettajasta rehtoriksi

Keravan lukion iltalinja

– Olin nuori äidinkielenopettaja, tuntiopettajana Keravan uudessa yhteiskoulussa keväällä 1974, kertoo Tuula Torasvirta. Keravan yhteiskouluun oli anottu lukion iltalinjaa; se lopulta myönnettiin niin myöhään, että apulaisrehtori Aimo Mäkelälle tuli kiire hankkia opettajat kouluunsa ennen lukuvuoden alkua. Tunteja sain minäkin, silloin auskultoimaton humanististen tieteiden kandidaatti, joka oli innostunut ilmaisutaidon opetuksesta ja teatterin teosta nuorten kanssa. Vuoden kuluttua jätin Nikkarin lukioksi muuttuvan koulun ja siirryin kokonaan iltalinjalle.

– Peruskoulun tullessa ilmestyi opintojaan jatkamaan oppikoulusta syrjäytyneitä tai keskikoulun kesken jättäneitä aikuisia, lukiolaisia samoin.  Motivaatiota ei tarvinnut etsiä. Illat täyttyivät tiedonhalusta ja onnistumisen ilosta. Erilaiset elämänkokemukset toivat lisävivahdetta opittavaan, ja monesti koulun kello keskeytti antoisan keskustelun. Päivätunnitkin jatkuivat seuraavina vuosina: Keravan nuorisovankilassa käytiin koulua lukkojen takana ja saatiin keskittymisvaikeuksista huolimatta sekä peruskoulun päättäviä että ylioppilaita.

– Iltalinja oli alusta pitäen luokallinen mutta kurssimuotoinen. Äidinkielen monet osa-alueet jaettiin eri kursseiksi: voitiin keskittyä kielen rakenteisiin, kielenhuoltoon, asioimiskirjoitukseen, kirjallisuuteen, puheilmaisuun. Suullisen esityksen kurssit olivat vapaaehtoisia erikoiskursseja. Niillä luotiin ohjelmia koulun tilaisuuksiin. Isojakin projekteja tehtiin: Kapteeni Kiukku sai alkunsa opiskelijasta, joka kertoi tahtovansa kokeilla, uskaltaisiko mennä yleisön eteen. Kirjoitin merirosvonäytelmän, jonka pääosaa hän esitti. Jani Uhlenius teki lauluihin musiikin ja opetti sen meille. Läänintaiteilija Timo Lapilan avulla muokattiin käsikirjoitus ja tehtiin videoelokuva. Koko kesä esitettiin näytelmää Tuusulanjärven ympäristössä ja kuvattiin videota Saimaalla tai Kotkan saaristossa. Seuraavana vuonna editoin, kauppasin kasettia ja sain laskut maksetuiksi.

– Oli helppo ymmärtää iltalinjaa suorittavia, perheellisiä, työssäkäyviä opiskelijoita, sillä itse olin samassa liemessä. Opetusharjoittelun hoidin 70-luvun lopulla työn ohessa. Loppututkinnon sain kokoon vuonna 1989. Eräänä kevättalven päivänä ulko-ovellani seisoi tuntematon mies kuohuviinipullo kainalossa. Hän toi onnittelut ja terveiset Moskovan Suomen suurlähetystöstä vaimoltaan, joka oli lähettämieni kokeiden ja ohjeiden mukaan tenttinyt keskikoulun oppimäärää. Muitakin etäopiskelijoita, etäällä opiskelevia, oli jo silloin.

 

- Tiukat opiskelujaksoni työn ohessa tuottivat "Ei koskaan enää" -ajatuksen, joka katosi heti, kun keksin lähteä opinto-ohjaajan koulutukseen Jyväskylään. Olin jo toiminut iltalinjan opona useita vuosia. Koulutus kesti talven ja kaksi kesää, oli etätehtäviä sekä lähijaksoja viikonloppuisin ja kesäisin.

 – 1990-luvun alussa iltalinjan opiskelijamäärät vähenivät, tunnit samoin. Äidinkielen tunneilleni tuli egyptiläinen nuorimies, suulliseen esitykseen venäläinen äiti. Tuntui tarpeelliselta hankkia koulutusta suomi toisena kielenä -opetukseen.  Sitä tarjosi silloinen Pääkaupunkiseudun ammatillinen aikuiskoulutuskeskus, Ammatti-instituutti, sittemmin Amiedu. Minulla oli täysi pätevyys tehtävään, josta en tiennyt mitään. 

 

Ammatti-instituutti

– Viisi vuotta ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen leivissä eivät helpolla päästäneet, mutta opettivat paljon. Vuonna 1991 vedin ensimmäisen alkuopetuskurssin, ja opin itse kielestäni asioita, joita yliopiston suomen kielen kurssit eivät käsitelleet. Kohtasin kulttuurishokkeja, rauhoittelin hermostuneita, autoin hakemuksissa. Opetin lukemista ja kirjoittamista. Kävin ristiäisissä, hautajaisissa, sairaalassa, eduskunnassa, työministerin vastaanotolla.

– Seuraavana vuonna hoidin budjetoinnin ja kurssikaupat osastonjohtajan sijaisena. Kun kilpailutus alkoi, kehiteltiin uusia kurssikuvioita. Käynnistettiin suomalaisten kansainvälistymiskoulutus, johon palkattiin eri kielten opettajia. Opetin suomea itse myymälläni työvoimapoliittisella kurssilla, jossa oli erityisosaajia eri puolilta maailmaa. Valvoin pankkikiinteistön remontoinnin oppilaitokseksi ja muuton sinne. Tein opiskelijan kanssa suomen kielen opiskeluun tarkoitettuja multimediaohjelmia, jotka päätyivät opetushallituksen valikoimiin.

– Opetin suomea ja Suomen hallintoa Brysselistä ja Luxemburgista saapuneille Euroopan Unionin kielenkääntäjille. Hankin simultaanitulkkauslaitteet, myin komissiolle palveluna tilat ja välineet suomalaisten hakijoiden kilpailuttamiseksi EU:n töihin. Lopuksi järjestin suomalaisille koulutusta hakemiseen. Neuvottelin koulutuksesta Brysselissä ja Luxemburgissa tammikuussa 1995, kun Suomi sitten liittyi EU:hun.  Keväällä 1996 kävin vielä toisen neuvottelun Brysselissä, järjestäessäni ison rekrytointitilaisuuden Helsingissä. 

 

Keski-Uudenmaan aikuislukio

– Aimo Mäkelän jäädessä eläkkeelle 1996 menin rehtoriksi vanhaan kouluuni. Matti Hyvönen oli koulutoimen johtaja, Eero Nurmi Keravan lukion rehtori. Iltalinjasta oli Aimon luotsaamana tullut itsenäinen Keski-Uudenmaan aikuislukio; Järvenpään lukiossa oli sivutoimipiste ja vankilassa opetettiin edelleen päivisin. Internet oli vasta tulossa: sitä sai ostaa vähän kerrallaan koulun kirjastoon. Minä toin mukanani läppärin ja kännykän, ja olin remmissä aamusta iltaan.

– Toin mukanani myös kaksi suurta EU-projektia: Luki-projekti kehitti menetelmiä suomalaisten luku- ja kirjoitushäiriöisten vaikeuksiin. Se toi apua sekä Keravan että Järvenpään iltakoululaisille ja jatkui kaksi vuotta. ESR-projekti maahanmuuttajien koulutuksen edistämiseksi aloitettiin syksyllä 1997 Keravan ammattiopiston tiloissa. Projektin rahoituksella vuokrasin kevääksi 1998 Kauppakaarelta Anttilan yläkerrasta tilat, ostin kalusteet ja palkkasin Elisa Vuorenmaan projektinvetäjäksi. Kurssit hankittiin Keravan työvoimatoimiston kautta ja opiskelijat hakeutuivat Keravan, Tuusulan ja Järvenpään työvoimatoimistoista. Yhteistyötä tehtiin myös sosiaalitoimen kanssa. Eurooppalaisia kumppaneita käytiin tapaamassa Ruotsissa, Englannissa, Saksassa, Hollannissa ja Sisiliassa, tutustuttiin partnerien omiin projekteihin, opittiin ja vaihdettiin kokemuksia. - Projekti kesti vuosia, sen lopuilla oli luotu mm. Keski-Uudenmaan maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus ja peruskoulu, muutettu Keravan yhteiskouluun, remontin aikaiseen parakkiin koulun kentälle ja sitten omaan luokkaan.  Lukuvuonna 2007 - 2008 maahanmuuttajaopiskelijoita oli 44 maasta ja he puhuivat 29 eri kieltä.

– Rahoitusta haettiin Euroopan sosiaalirahaston ja Suomen työhallinnon lisäksi mm. Uudenmaan lääninhallitukselta, joka maksoi ammatillisen lisäkoulutuksen kurssit. "Työmatkaajan ranskan" opiskelijat testasivat Tapani Saarisen opastamina taitojaan Pariisissa. 

– Kaupunginjohtaja Rolf Paqvalin määräsi lukion rehtorit tekemään yhteistyötä ammattikoulutuksen kanssa. Aikuislukio oli aloittanut kaksoistutkintoon tähtäävän opetuksen Järvenpään kotitalousopettajaopistossa, josta tuli Tuusulanjärven ammattiopisto, ja sitten Keravan ja Järvenpään ammattiopistoissa. Peruskoulun jälkeisiä kymppiluokkia järjestettiin sekä ammattikymppeinä että vuodesta 2005 alkaen "Jatkoaikana" Keravan ammattiopiston yhteistyöllä Keravan yhteiskoulun tiloissa.

– Opetushallituksen luotsaamaan etälukioprojektiin lähdettiin mukaan syksyllä 1999. Opetus oli aluksi enimmäkseen kirjeitse toimivia ohjeita ja joitakin lähiopetuspäiviä, joilla tarkisteltiin opiskelijoiden mukana pysymistä. Jaksokokeet hoidettiin koululla kurssikokeiden yhteydessä, jolloin "etiäiset" olivat "yökyöpeleiden" joukossa.  Vähitellen lisättiin tekniikkaa ja teknistä osaamista, oppimisalustana oli ensin – Matrix, sitten Moodle, jolla järjestettiin yhteys opiskelijoihin. Pidettiin kursseja myös videoneuvottelulaitteiden avulla. Etelä-Suomen etälukioverkon yhteinen kurssitarjotin oli oppilaitosten käytössä, ja rehtorien tapaamisissa jaettiin kokemuksia. "Keravan malli" muotoutui nopeasti: Keski-Uudenmaan toisen asteen oppilaitosten opiskelijat ottivat kursseja muista toisen asteen oppilaitoksista, ja etälukio laajensi valikoimaa.

– Enimmillään aikuislukiolla oli 2002 -2003 kolmisenkymmentä opettajaa, jotka opettivat päivisin ja/tai iltaisin seitsemässä eri toimipisteessä. Kurssitarjottimen teko oli haasteellista. Jaksokokouksissa ja kehittämispäivissä koottiin eri tiimien kokemuksia ja kehitettiin yhteisöllisyyttä. Opettajissa oli "yökyöpeleitä, konnia, etiäisiä, mutiaisia ja kulkureita", ja monet kuuluivat eri tiimeihin, joilla oli vetäjänsä. Kehittämispäivien lisäksi perustettiin "Monokerho" henkilökunnan liikuntaretkien tueksi. Viimeisinä vuosinani tehtiin yhteistyösopimus Tallinnan aikuislukion kanssa, kouluttauduttiin ja retkeiltiinkin yhdessä sekä Virossa että Suomen Lapissa kesäloman aikaan. 

– Minun työpäiväni vaihtelivat, oli suunnittelun, budjetoinnin ja raportoinnin lisäksi vastaanottoaikoja eri toimipisteissä, alueellisten yhteistyökumppaneiden tapaamisia ja valtakunnallista vaikuttamista. Olin Iltakoulujen rehtorien varapuheenjohtaja, Iltakoulujen liiton puheenjohtaja, Aikuiskoulutuksen neuvottelukunnan, Opetushallituksen opetussuunnitelmatyöryhmän ja monien muiden työryhmien jäsen. Oman aikansa veivät myös tilakysymykset. Keravan yhteiskoulun remontti poisti työhuoneeni vuodeksi, ja istuin kansliassa tai opon työpisteessä sen, minkä olin paikalla. Remontin suunnittelussa olin tietysti mukana lukion rehtorin Pertti Tuomen kanssa, samoin Nikkarin koulun korjaussuunnitelmiin ennätin jättää jälkeni ennen eläkkeelle lähtöäni 2008. 

– Keväällä 2003 saivat viimeiset Tuusulanjärven ammattiopistossa lukiokursseja suorittaneet lakkinsa, mutta peruskouluarvosanojen korotuskurssit jatkuivat Tuusulanjärvellä kuten Keravan ammattiopistollakin vuosikymmenen lopulle. Kauppakaaren projektitilat siirrettiin Keravan yhteiskouluun syksyllä 2003, jolloin aloitettiin maahanmuuttajien peruskouluopetus. Järvenpään lukion toimipiste lakkautettiin keväällä 2005, kun Järvenpää käynnisti oman aikuislinjan. Keravan nuorisovankilan sivutoimipiste lakkasi toimimasta vuonna 2008. Vuonna 2009 siirryttiin perusteellisesti saneeratusta, perinteisestä Keravan yhteiskoulusta Nikkarin koulurakennukseen, joka remontoitiin nuorten ja aikuisten taloksi ja jonne muutti myös Keravan lukio. Oppilaitokset yhdistettiin 2012, ja oppilaitoksen nimeksi tuli Keravan lukio ja aikuislukio. 

TuulaTorasvirta-2.jpg