Eero Nurmi Keravan Yhteiskoulun pihalla

Eero Nurmi 1971–2005

Maanviljelijän poika joka pärjäsi matikassa

Eero Nurmi tiesi kaiken aikaa jo kansakoulun kolmannelta luokalta asti, että hänestä tulee opettaja. Maanviljelijän poika Kiskosta sai Salon Yhteislyseossa matematiikanopettajan, joka vaati, että hommat hoidetaan. Yhteistyön lopputuloksena Eero kirjoitti melkein täydelliset vastaukset pitkän matematiikan ylioppilaskirjoituksissa. Näin hän pääsi suoraan Turun yliopistoon opiskelemaan matemaattisia aineita. Mutta miten hän ajautui Keravan Yhteiskouluun?

 

1970-luvun alussa Eero Nurmi saapui pääkaupunkiseudulle auskultoimaan Helsingin normaalilyseoon. Siellä oli Heikki Valkama myös auskultoimassa. Hän oli ollut Keravalla opettajana, mutta halusi jäädä muutamaksi vuodeksi opettajaksi normaalikouluun ja esitti, että Eero voisi hakea avointa virkaa, jota Heikki oli hoitanut tuntiopettajana. Niinpä Eero tuli Keravalle vuonna 1971.

 

– Samana vuonna Keravan Yhteiskoulu täytti 50 vuotta. Matti Huttunen määräsi minut juhlamenojen ohjaajaksi, jolloin pääsin hyvin tutustumaan keravalaisiin ihmisiin, Eero Nurmi muistelee.

 

Pikku painia

 

Eero muistaa niiltä ajoilta voimakkaita, persoonallisia opettajia, kuten äidinkielen opettaja Aino Raition, jota kohtaan Eerolla oli suuri kunnioitus. Teknisen työn opettajan Kalle Sariolan ansiosta Eero ajautui mukaan paikallispolitiikkaan. Kalle ei tullut toimeen kansakoulun johtokunnassaTaisto Saarentauksen kanssa ja pyysi Eeroa menemään sinne hänen tilalleen.

 

– Aimo Mäkelä pisti ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja oli erinomainen historianopettaja.

 

– Olli Sampolaan oli hyvät suhteet. Hän oli todellinen herrasmies, ymmärtäväinen kaikkia kohtaan ja tunsi rakkautta entisen kouluunsa. Törmäsin häneen asioidessani kouluhallituksessa, jossa hän silloin oli pääjohtajan sijainen.

 

– 1970-luvulla järjestettiin teinikunnan sekä Jyrän juhlia. Olin siellä valvovana opettajana ja järjestysmiehenä ja joidenkin oppilaiden kanssa sai siellä painia, kun kaikki ei millään mahtuneet sisään.

 

Kouluneuvostoissa opettaja- ja oppilasjäsenten välillä oli joskus pientä kitkaa. Itsekin opettajaksi ryhtynyt Aki Isoaho oli kouluneuvoston sihteeri ja kirjoittaessaan pöytäkirjaa, se ei aina ollut kokousten päätösten mukainen sanavalinnoiltaan opettajien käsityksen mukaan. Ikosen Leon kanssa kirjoiteltiin sitten pöytäkirjat asiallisemmiksi seuraavassa kokouksessa.

 

 

– Leksa olikin parhaita kavereitani. Kun muutimme Keravalle, asuimme ensin Ikosilla sen aikaa, että löysimme oman asunnon Lapilantieltä. Kävimme sienessä, korjailimme autoja ja pelasimme lentopalloa.

 

Puolustusministeri Antti Kaikkonen kujeili

 

– Nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen kavereineen keksivät penkkaripäivänä pistää silakoita koulurakennuksen C-osan ilmanvaihtokanavaan. Vanhojen tanssien jälkeen koulu oli hiihtolomalla viikon. Kun palattiin kouluun, C-osa haisi pahasti. Onneksi vahtimestari Onni Helin löysi silakanjämät nopeasti.

 

– Ollessani rehtori, aika monena talvena oli huolenaiheena se, että oppilaat olivat liian vähissä vaatteissa pakkasessa penkkariajelulla menossa auton lavalle. Ainakin kerran piti tulla välillä alas autosta lämmittelemään kävelemään. 

 

– Nikkarin lukion aikoina rehtori Ilpo Vappula oli kieltänyt Vanhojen päivänä menemästä Keravan Yhteiskoulun pihalle rellestämään. Tulivat sitten kumminkin ja kun Ilpo siitä kuuli, laittoi hän Lauri Nurmen pyytämään anteeksi minulta Nikkarin lukiolaisten toimintaa. Nauratti kun Lauri oli niin vakavissaan selittäessään tapahtunutta. Omasta mielestäni ’vierailu’ oli elävä, mukava tapahtuma, Eero Nurmi muistelee.

 

Yksityisestä koulusta kunnan koululaitokseen kuuluvaksi oppilaitokseksi 

 

– Suurin yleinen muutos koulumaailmassa vuosieni aikana oli byrokratian lisääntyminen. Entistä enemmän joutui tekemään hallinnollista paperityötä, joka oli osin turhaa, kuten vaikkapa opettajien yksityiskohtaiset vuosisuunnitelmat, Eero Nurmi muistelee. Keravan kouluvirasto pysyi pitkään maltillisen kokoisena, mutta nyt se on paisunut kuin pullataikina ajan vaatimusten mukaisesti.

 

– Keravan Yhteiskoulu oli alun alkaen yksityinen oppikoulu. Rahoitus tuli kannatusyhdistykseltä ja valtionapuna. Rehtori Matti Huttunen hoiti myös rahaliikennettä ja joutui usein käyttämään vekseleitä rahojen loputtua. 

 

– Vallitsevan poliittisen tilanteen takia Kannatusyhdistys päätti siirtää koulun kunnan omistukseen vuonna 1973. Koulu oli silti yksityinen vielä kolmen vuoden ajan vuoteen 1976, jolloin peruskoulu-uudistus toteutettiin ja koulusta muodostettiin Sompion yläaste ja Keravan lukio. Lukiot yhdistettiin vuonna 2006.

 

– Peruskoulumuutoksessa eräistä opettajista tuli yläasteen opettajia, toisista lukion ja joistakin molempien opettajia. Lukion rehtoriksi nimettiin Matti Huttunen ja yläasteen Eero Avikainen. Huttunen oli liikunnanopettaja ja Avikainen maantieteen ja biologian. Minusta tuli lukion matemaattisten aineiden lehtori – ja vuonna 1994 ryhdyin hoitamaan lukion rehtorin tehtäviä vuoteen 2005 saakka.

 

– Kansalaiskoulu lopetettiin ja Keravalle tuli kolme yläastetta: Jaakkola, Kaleva ja Sompio.

 

– Keravan Yhteiskoulun rakennusta saneerattiin 2000-luvun alkupuolella, jossa yhteydessä ruokasali siirrettiin uuteen paikkaan ja musiikkiluokasta tehtiin Tiilisali, jossa myös ruokaillaan. Jos suunnitteluvaiheessa olisin tiennyt, mitä saneeraus aiheutti esimerkiksi sisäilmalle, olisin yrittänyt siirtää kaiken opetuksen pois koulusta väistötiloihin

Eero Nurmi Keravan Yhteiskoulun takapihalla