Heikki ja Ritva Saastamoinen 2021

Heikki ja Ritva Saastamoinen 2021

Saastamoiset 1944–2009

Kolmessa polvessa Keravan Yhteiskoulua

Ritva Ahonen ja Heikki Saastamoinen tapasivat toisensa Keravan Yhteiskoulussa ja menivät naimisiin. Liitosta syntyi kaksi poikaa, Juha ja Hannu. Hannu Saastamoinen ja Anne Hirvonen tapasivat hekin Keravan Yhteiskoulussa ja menivät naimisiin saaden viisi poikaa. Juhakin kävi Keravan Yhteiskoulun, kuten myös hänen poikansa Tom ja tyttärensä Vilma.

 

Ritva Ahonen muutti Uudestakaupungista Keravalle vuonna 1936, kun hänen isänsä Niilo Ahonen sai pankinjohtajan pestin KOP:n Keravan konttorista. Niilo Ahonen oli aktiivinen kokoomuslainen, kaupunginvaltuutettu ja Keravan Yrittäjien puheenjohtaja 1946–1949. Sodassa hän yleni kapteeniksi. Myöhemmin hänestä tuli talousneuvos.

 

Heikki Saastamoinen tuli Keravalle Pietarsaaresta, kun hänen isänsä sai työpaikan Invalidiliitosta. Myöhemmin hänestä tuli talousneuvos ja Valtakunnan kauppiasliiton toimitusjohtaja.

 

Ritva oli Keravan Yhteiskoulussa vuodet 1944–1954, Heikki 1945–1954, kummankin jäätyä luokalle, Ritva kahdesti ja Heikki kerran. Siihen aikaan luokalle jääminen oli tavallista. Ritva on käynyt tulipalon jäljiltä jäänyttä rauniokouluakin.

 

– Kun käytiin rauniokoulua, yhdellä Pohjolan-Pirhosen tunnilla eräs poikaoppilas häiriköi niin paljon, että hänet heitettiin ulos luokasta pulpetteineen päivineen. Ei päästänyt irti pulpetista, Ritva Saastamoinen muistelee.

 

– Joiltakin opettajilta puuttui psykologista silmää, aika ajattelemattomia lausuivat oppilaille. Matematiikassa Nikkilän Tauno pyysi Heikkiä esittämään matemaattisen teoreeman taululla. Matematiikka ei ollut Heikin vahvuuksia ja kun piirros oli valmis, opettaja otti sienen, pyyhki samantien sepustukset pois ja totesi, että kyllä on matematiikka vaikeaa Heikille.

 

– Äidinkielen opettaja Aino Raitio tuhahti minulle ylioppilaskirjoitusten selvittyä, että ”pääsit sentään sinäkin”.

 

– Voimistelunopettaja Satu Sariola-Pelliä ihailtiin, samoin poikien jumppamaikkaa Jouko Tikkasta. Saksanopettaja Kerttu Riskusta sanottiin, että hän oli ollut sodassa vakoojana. Hän oli pohjalainen tiukka täti. Kaikki opettajat olivat erikoisia persoonia.

 

– Rehtori ja äidinkielenopettaja Matti Lauermalla oli tapana pistää aineen perään joku kommentti. Muistan yhden pojan saaman kommentin: ”Sinä olet taas kirjoittanut niitä näitä niitelmiä”. Minä onnistuin eräässä aineessa aiheena ”Sankarihaudoilla”, kun olimme paljon käyneet niillä. Siihen tuli kommentti: ”teki sympaattisen vaikutuksen”.

Lunttausta

 

– Siihen aikaan luntattiin paljon. Maantiedon opettaja Aino Aaltonen vetosi aina ennen koetta: ”pitää olla reilua peliä!” Lunttaus oli röyhkeää ja kerran luokan perältä kuului kesken koetta: ”Voi perkele, tätä ei löydy edes sanakirjasta!”

 

– Olli Sampola oli jämpti, kiva opettaja. Kerran hänen valvoessaan juhlia, hän päätti, että juhlat loppuvat nyt – ja veti töpselin irti seinästä.

Arska Nurminen kuuluu mukavien opettajien joukkoon. Hän ymmärsi meitä oppilaita ja suhtautui asioihin huumorilla. Minulla on hieno muisto hänestä. Meillä eka- ja tokaluokkalaisilla tytöillä oli muistokirjat, joihin pyysimme opettajilta  ja kavereilta muistoksi "värssyjä". Minulle Arska-opemme kirjoitti "kasva, Ritva, kasva, kunniaksi Suomen maan". Tuo " värssy" on jäänyt mieleeni, sillä se kuvaa ajan henkeöä jota silloin 40-luvulla elimme. Opimme myös paljon lauluja, joiden sanat ovat muistissamme vielä tänäkin päivänä, Sen voi todeta yhteislaulutilaisuuksissa – sanat tulevat sujuvasti ja laulaminen onnistuu. 

 

– Siihen aikaan harrastettiin paljon koulun parissa. En käynyt yleisissä tanssiaisissa, vaan Teinikunnan järjestämät riittivät. Kiertelimme niissä Porvoossa, Hyvinkäällä. Kerran oltiin tulossa Järvenpäästä junassa, kun ilmoitettiin, että oli tapahtunut junaonnettomuus, eivätkä junat kulje Keravalle. Istuimme junassa ja odotimme. Sitten juna lähti liikkeelle, mutta pysähtyi Imppalanmäen kohdalla ja jäi siihen, loppumatka oli käveltävä. Minua pyydettiin soittamaan äidilleni, joka sitten soitteli muiden vanhemmille, että ei hätää, tulossa oltiin.

 

– Aika oli erilainen, olimme kilttejä perhetyttöjä. Alkoholin nauttiminen ei kuulunut tapoihin. Ylioppilaskarkelomme järjestettiin Kulosaaren Kasinolla ja vasta siellä maistoimme hieman. Sieltä sitten käveltiin hilpeissä tunnelmissa Helsingin rautatieasemalle. Vanhempien sana oli laki. Kotiintuloaikoja piti noudattaa tarkasti, muuten joutui arestiin.

 

– Sen muistan, että kun kouluun tuli karjalaisia evakkoja, heitä ei kiusattu, vaan heti heistä tuli hyviä ystäviä.

 

– Keravan Yhteiskoululla järjestettiin 1949 kristilliset teinipäivät. Suruttomat pelasivat korttia vintillä, muut veisasivat virsiä. Teologiasta saivat siellä kipinän Kalevi Lehtinen ja Olavi Ronkainen, joista tuli pappeja ja saarnamiehiä. Ronkaisesta, keravalaisen värjärin pojasta, tuli myös kansanedustaja.

Vas. Hannu, Ritva ja Juha Saastamoinen.

Lapset ja lapsenlapset

 

Juha Saastamoinen kirjoitti ylioppilaaksi Keravan Yhteiskoulusta vuonna 1977, veljensä Hannu vuonna 1979. Juha päätyi kadettikoulun ja lyhyen upseerinuran jälkeen henkilöstökonsulttitöihin, Hannu yritysjohtajaksi ja hallitusammattilaiseksi.

 

Juhan poika Tom kirjoitti Keravan lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2003 ja hänen sisarensa Vilma vuonna 2009. Tom on poliisi ja Vilma lastentarhanopettaja.

Tom-Saastamoinen.jpg

Tom Saastamoinen

VilmaSaastamoinenJuhlapuku.jpg

Vilma Saastamoinen