Jaakko Laakso ja Vanhojen Tanssit 1967

Jaakko Laakso 1960–1968

Vastavirtaan harvojen joukossa

Jaakko Laakson perhe muutti Keravalle vuonna 1952, kun sukeltajaisältä loppuivat työt Turussa, jossa Jaakko oli syntynyt vuonna 1948. Oppikouluun pyrittiin kansakoulun neljän luokan jälkeen. Laakso oli aloittanut koulunkäynnin Puukoulussa ja keskuskansakoulussa. Yhteiskoulun ikkunaan liimattiin myöhemmin luettelo oppikouluun päässeistä. Kansanedustajana toiminut Jaakko Laakso oli sukunsa ensimmäinen oppikoulussa.

Kokko-kerhon aktiivi

Jaakko Laakso kiinnostui linnuista ja oli mukana yhteiskoulun Kokko-kerhon toiminnassa, myös puheenjohtajana. Biologian opettaja Eero Avikaisen johdolla käytiin mm. Porkkalanniemellä ”staijaamassa” muuttolintuja. Lintuperinne oli vahva koulun aikaisemman rehtorin, professori Einari Merikallion jäljiltä. Kokko-kerhosta tuli merkittävä elämän sisältö. Lintuja Laakso seuraa yhä.

– Kiersimme lintupaikkoja, kuten Tuusulanjärvi, Sorjolan kylä järven toisessa päässä, Porvoon Ruskis ja Porkkalanniemi, josta tuli pysyvä kohde keravalaisille. 

Huomattava osa pojista jäi luokalle noihin aikoihin. Jaakko sai ehdot useimpina kouluvuosistaan Keravan Yhteiskoulussa, mutta selvitti ne. Seitsemäs luokka oli kuitenkin liian paha ja hänet jätettiin kertaamaan. Samoin toistakymmentä muuta luokan poikaa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1968, vaikka saikin pitkässä matematiikassa improbaturin.

Koulussa oli lukiovuosina jako Rolling Stonesien kannattajiin ja Beatlesien kannattajiin. Beatlesit olivat populistista, Rollarit kapinaa ja muutoksen siementä. Jaakko oli rollari. 

Kesällä 1965 järjestettiin Yyterissä Rolling Stonesin ulkoilmakonsertti. Keravan Yhteiskoulun lintubongarit yhdistivät konsertin ja niittysuohaukan ensimmäisen pesintähavainnon samalle reissulle.

Keskustelukerho1960-luvulla

Keskustelukerho 1960-luvulla: KYK:n yhteiskunnallisen keskustelukerhon osanottajia 1960-luvun radikaalivasemmistolaisen Pentti Järvisen seurassa.

Tanssitappelussa mukana

– Lintuporukka oli myös kova rokkaamaan. Suomessa ainoana pohjoismaana julkiset huvit oli siihen aikaan kielletty rukouspäivien aattoina. Korson Tanhurinteellä järjestettiin rukouslauantaina vuonna 1965 The Renegadesin konsertti, johon oli anottu lupaa lääninhallitukselta. 

– Ennen konserttia yleisön velloessa lavan edessä, joku poliisi hyppäsi lavalle ja huusi, että jos ei tanssi lopu, tulee palokunta ja tyhjentää paikan. Kaikki halusivat tietenkin nähdä palokunnan iltamyöhään, kertoo Laakso.

– Syntyi yhteenotto, jossa toisella puolella oli nuori yleisö ja toisella puolella poliisi ja palokunta. Nuoret heittelivät kivillä poliisi- ja paloautoja, joihin tuli lommoja. Ikkunoita särjettiin. Me keravalaiset vetäydyimme Korson asemalle. Tytöt olivat keränneet meille kiviä, mutta asemalle tuli kesken kaiken juoppojunaksi kutsuttu viimeinen juna Keravalle ja pääsimme pakenemaan sillä.

– Liput Tanhurinteelle maksoivat paljon, mutta emme nähneet Renegadesia, silloista huippubändiä. Tapasimme seuraavana päivänä asemanpuistossa. Monella oli pampuniskuista tulleita paukamia kehoissaan. 

– Tästä suivaantuneena olin mukana järjestämässä Helsingissä suurta mielenosoitusta. Tanssikiellon poistamiseen pyrkivän ”Lokakuun 16. päivän liikkeen” johdolla saimmekin kumottua tanssikiellon, vanhan uskonnollisen jäänteen.

Vasemmistoradikalismissa mukana

Välikohtaus ja mielenosoitukset johtivat Jaakko Laakson laajempaankin radikaalisuuteen ja hän oli mukana opiskelijaliikkeessä, joka heijastui koko Suomeen. 

– Olin Teiniliiton aktiivi. Perustimme kouluun yhteiskunnallisen keskustelukerhon, joka järjesti julkisia tilaisuuksia 1966–1968 mm. armeijan olemassaolon välttämättömyydestä, Laakso muistelee.

– Ei meitä vielä silloin montaa ollut Keravan Yhteiskoulusta radikaalissa nuorisotoiminnassa. Vuonna 1968 ylioppilasjuhlissa rehtori Matti Huttunen haukkui minut, joskaan ei nimeltä mainiten. Monet katsoivat kuitenkin juuriminua. Enoni Turusta oli mukana juhlissa ja uhkasi mennä vetämään rehtoria turpiin, mutta rauhoittelin häntä. 

Muutos alkoi kuitenkin kypsyä 1960-luvun loppupuolella Keravankin koulussa. Rehtorinpuhuttelulta Laakso ei kuitenkaan voinut välttyä. 

– Kiersin puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa seksuaalikasvatuksen välttämättömyydestä. Teiniliitto nosti aihetta esiin ja järjesti kyselyn, jonka teimme muistaakseni seitsemännen luokan oppilaille. Kyselyssä kysyttiin ehkäisystä, oliko ollut yhdynnässä yms.

– Tullessani aamulla kouluun toverini sanoivat, että minun on mentävä heti rehtorin puhutteluun, ja että minut varmasti erotetaan. Menin rehtorin luo, joka sanoi, että kyselyä ei sitten koulussa levitetä, se kielletään. Koulussa se ei saa näkyä. Mutta erottamisuhkauksia ei tullut.

– Koulussa oli kylmän sodan aikana paljon tabuja ja monilla opettajilla suoranaista avointa ryssävihaa. Uskonnosta oli taantumukselliset käsitykset. Opettajainhuonetta pidin näennäisisänmaallisuuden ja konservatiivisen uskonnollisuuden tyyssijana. Opettajista vain yksi äänesti kansandemokraatteja. Hänkin uskalsi tunnustaa sen vasta paljon myöhemmin.

– Poliittinen ilmapiiri oli niin mustanpuhuvaa, että myös monet kokoomuslaiset myöhemmin nauroivat tällaiselle, kun ilmapiiri alkoi liberalisoitua, Laakso muistelee.

– Minun ja monien muidenkin isoisiä oli tapettu punaisten puolella kansalaissodassa. Moni opettaja ei kuitenkaan tällaisia ’pikkujuttuja’ ottanut huomioon sisällissodasta saarnatessaan.

– Järjestimme siihen aikaan usein väittelyitä, kokoonnuimme jonkun kotiin. Kokoomuslaisten kanssa kävimme kiivaita, joskin ystävällisiä väittelyitä.

Pahimmat oikeistolaiset saivat joskus myös turpiinsa. Vuonna 1962 oikeistolaiset hyökkäsivät ulkomaalaisen festivaaliporukan kimppuun Helsingissä, mutta kohteet sattuivat olemaan kuubalaisia nyrkkeilijöitä ja painijoita. Eikä siinä hyvin käynyt. Festivaalien häirinnässä oli mukana myös Keravan oikeistonuoria.

Kokko-kerhon talvilintulaskenta vuonna 1963

Kokko-kerhon talvilintulaskenta

Pia Lohikosken isomummu oli Keravan merkittävimpiä SKDL:n aktiiveja

– Olin voimistelussa mukana, kun Jouko Tikkanen oli jumppamaikkana. Koulu oli silloin huippukoulu voimistelussa. Matti Huttusen aikana voimistelusaavutukset hiipuivat ja tilalle tuli pesäpallo, Jaakko Laakso muistelee.

– Liikuin paljon mm. Olli Lindin ja Satu Saariston kanssa, samoin Jussi Virtasen ja Seppo Kauppisen. Kansandemokraattista taustaa ei koulussa uskallettu tuoda esiin, vaikka SKDL:n kannatus oli Keravalla suuri. Kun joku rohkeni tulla pioneeripuvussa kouluun, joutui pilkan kohteeksi. Elettiin kylmän sodan aikaa.

Yksi äärioikeistolainen sakinhivuttaja kuritti kerran ison poikajoukon kannustamana mustalaispoikaa vain siksi, että poika oli mustalainen.

– Kävimme saunassa Hiidenkiventiellä, jossa oli SKDL:n toimitalo, missä pidettiin kokouksia. Pia Lohikosken äidin isovanhemmat Elli Mantere ja Emil Mantere olivat aktiiveja, isomummu Elli merkittävimpiä SKDL:n aktiiveja Keravalla. He antoivat rakentaa omalle tontilleen toimitalon järjestötoimintaa varten.

– Äidinkielen opettaja Aino ’Spora’ Raitio oli erinomainen ja vaikutti siihen, että lukemisesta tuli sydämenasia, että pitää lukea paljon. 

– Englanninopettaja Raina ’Piika’ Paimenvuori pyysi eräällä tunnilla esimerkkiä want-verbin käytöstä. Viittasin innokkaasti ja vastasin: ”I wanna be your lover baby”. 

Keravalla Jaakko Laakso asui Sariolanmäellä, jossa lähellä talvehti myös Tivoli Sariola. 

 – Yhtenä yönä kuulimme raskaita askelia. Aamulla havaitsimme, että kellarista oli varastettu paisti. Selvisi, että varas oli Tivoli Sariolan karhu, Jaakko Laakso kertoo.

Jaakko Laakso muistelee, että Keravan Yhteiskoulusta olisi tullut ainakin kuusi kansanedustajaa: Niilo Tarvajärvi, Kalle Könkkölä, Jaakko Laakso, Antti Kaikkonen, Eero Lehti ja Pia Lohikoski.

Politiikka tuli työksi Jaakolle. Hän pyrki valtiotieteelliseen ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi. 

Eduskuntavaaleissa hän oli ehdokkaana ensimmäisen kerran vuonna 1970. Vuonna 1975 hän yritti oikein tosissaan ja saikin lähes 7000 ääntä, mutta ei tullut valituksi, vaikka oli puolueen keskitysehdokas. Kolme muuta keskitysehdokasta meni läpi. 

Eduskuntaan hän pääsi vuonna 1991, jossa vierähti 20 vuotta kansanedustajana. Yhteensä hän oli eduskunnassa töissä 36 vuotta, sillä hän oli Tiedonantaja-lehden eduskuntatoimittaja 16 vuoden ajan ja osan aikaa myös lehden varapäätoimittaja.

Matkalla Yyteriin vuonna 1965

Matkalla Yyteriin: vas. Jaakko Laakso ja Esko Jaakkola.