Keravan Yhteiskoulu 100
Opettajat pelasivat futismatsin ylä-asteen poikia vastaan toukokuussa 1996. Ottelu kuului Matti Keisalon läksiäisohjelmistoon. Matti on toinen vasemmalta.
Matti Keisalo 1965–1996
Auktoriteetti auttaa opetustyössä
Matti Keisalon tarkoitus ei ollut ryhtyä opettajaksi, mutta ollessaan varusmiespalvelussa Haminassa tuli jumppamaikan työ mieleen, vaikka hän ei pitänytkään sitä opettajan hommana.
– En halunnut olla opettaja, vaan vain neuvomassa liikuntaa ja elämää. En nähnyt itsessäni opettajahahmoa, toteaa todellinen opettaja, jolle muut opettajat lähettivät oppilaitaan kasvatettaviksi. Matti Keisalo oli yksi aikansa kolmesta opettajasta, jolla oli luojan lahjana auktoriteetti, jota oppilaat kunnioittivat.
– Kolme vuotta kului Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella, jossa meininki oli koulumaista. Yleensä yliopistossa on määrättyjä vapauksia, jotka moni toteuttaa hällävälinä, mutta meidät pidettiin skarppina, eikä mitään halunnut jättää huomiseksi, Matti Keisalo toteaa.
Ensimmäinen työpaikka Matilla oli Iisalmen lyseossa vuosina 1959–1965. Kaikki kolme perheen lasta syntyivät Pohjois-Savossa. Kun nuorin lapsista täytti vuoden, tuli mieleen, että jos ei nyt lähdetä pois, rakennetaan elämä Iisalmeen.
Matti lähti Vierumäelle Taljan järjestämälle voimistelunopettajien liikenneopetuskurssille. Hän tapasi keravalaisen urheiluhahmon Kalevi ’Kampi’ Lempisen vaimon, voimistelunopettaja Raina ’Puppe’ Lempisen, joka kertoi, että kun voimistelunopettaja Matti Huttusesta tulee rehtori, hänen paikkansa jää vapaaksi. Matti laittoi paperit sisään ja paikka varmistui.
– Emme kertaakaan riidelleet Matti Huttusen kanssa koko urani aikana. Meillä saattoi olla erilaisia mielipiteitä, mutta Matti halusi aina päättää itse kaikki – ja hyvä niin. Turhaa oli opettajainkokouksessa kysyä mitä mieltä olette, jolloin tulee 25 erilaista mielipidettä. Parempi kuunnella ja sitten itse päättää järjellä.
Oppikoulujen Suomen mestaruus jalkapallossa
– En koskaan sanonut, että lähden töihin – lähdin koululle. Tunnit olivat mukavia, ei ollut huonoja muistoja tai kenkkuja tyyppejä. Liikunnassa olivat kaikki mukana 90-prosenttisesti.
– Aloitettiin yleensä syksyllä maauimalan kalliolla, jossa pidettiin suunnittelukokous oppilaiden kanssa, kukin luokka kerrallaan. Kun ehdotin mitä tehtiin, kukaan ei yleensä ehdottanut muuta, joskus harvoin tuli joku idea. Ohjelmassa oli runko, jonka mukaan syksyllä pelattiin futista, suunnistettiin, oli yleisurheilua ja telinejumppa. Talvella oli lätkää, joka helmikuu hiihdettiin. Kyllä suomalaisen koululaisen pitää osata hiihtää. Joka vuosi oli myöskin koulun hiihtoretki, Järvenpään kautta Rusutjärven majalle. Keväällä pelattiin pesäpalloa.
– Urheilussa pärjättiin hyvin. Mukavin urheilusaavutus oli se, kun voitettiin Suomen oppikoulujen futismestaruus 1978. Oltiin aina hävitty Mäkelänrinteen urheiluyhteiskoululle, mutta voitettiin ne 5-0 silloin, loppuottelu oli Mikkelin lyseota vastaan. Ensin pelattiin 3-3 tasapeli, sitten uusinta Mikkelissä, jossa voitettiin tuo loppuottelu 5-0.
Jäädessään eläkkeelle Matti Keisalo sai lahjaksi golfmailan Urheiluseura Jyrän aktiiveilta, koulun entisiltä oppilailta. Kuvassa vasemmalla Jukka Nissinen ja oikealla Ari Anttila.
”Piirsin ympyrän oppilaille”
– Muutos ilmapiirissä ja käytöksessä alkoi tapahtua vuosituhannen vaihteessa ja siitä eteenpäin. Minunkin aikanani vielä istuttiin jälki-istuntoja. Ei esiintynyt sellaista, joka törkeästi kohdistui opettajiin. 1900-luku meni mukavissa merkeissä, sitten alkoi tulla känää, oppilaat tulivat rohkeammiksi ja tuli epämiellyttävää.
– Jotkut opettajat osoittivat vaikean oppilaan minulle. Totesin, että en voi tulla toisten poikia kurissa pitämään.
– Olen onnellinen, että sain olla töissä hyvään aikaan. Jossain vaiheessa opettajat antoivat periksi oppilaille ja antoivat heidän soittaa suutaan. Jotkut opettajat jopa pelkäsivät tulla kouluun, Matti Keisalo muistelee.
– Piirsin oppilaille ympyrän ja sanoin, että kun toimitte ympyrän sisällä, se on OK. Mutta kun menette ympyrän ulkopuolelle, silloin puutun asiaan.
Uima-allas palloiluhallin alle
– Ensi alkuun liikuntatilat olivat vaatimattomat. Juhlasali oli paras liikuntatila sisällä. Oli toinenkin pieni sali, josta myöhemmin tehtiin musiikkiluokka. Siellä pelattiin koripalloa melkoisessa kakofoniassa, että kun tuli ulos sieltä, huomasi hiljaisuuden.
– Kun palloiluhalli valmistui, sisätilat muuttuivat erinomaisiksi. Suunnitelmissa oli piirretty uima-allas palloiluhallin alle ja sitä louhittiinkin jo, mutta rahat loppuivat.
– Vuonna 1988 aloitettiin ystävyyskoulutoiminta tallinnalaisen koulun kanssa. Meiltä siihen osallistui ryhmä, jossa oli puolet lukiosta, puolet yläasteelta, puolet poikia, puolet tyttöjä. Kävimme Tallinnassa syksyllä ja keväällä puolestaan virolaiset tulivat tänne. Oppilaat asuivat perheissä, jokaisella oli oma isäntäperhe. Olin toiminnan yhdysmies, kun se oli osoitettu jumppamaikoille. Toimintaa jatkui muutaman vuoden ajan, Matti Keisalo muistelee.
– Minulla on kivoja muistoja oppilaista, monien kanssa pidän edelleen yhteyttä, pelataan golfia ynnä muuta. Sellaisia kivoja tyyppejä muistan koulusta, kuten Ari Anttila, Mauri Valtonen, Muukkosen Rane, Leskisen Jame, Saastamoisen Juha, Jukka Nissinen.
Eläkkeellä Matti Keisalo harrastaa golfia. Juoksu oli toinen harrastus, mutta se vaihtui kävelyyn, kun polvet alkoivat vaivata. Hiihtäminen ja pyöräily ovat olleet nekin harrastuksia aiemmin, mutta nyt jääneet.
Yhteiskoulun joukkue voitti vuonna 1978 Suomen Lukioiden jalkapallomestaruuden Matti Keisalon (vas.) valmentamana. Kuva Mikkelistä mestaruuden varmistuttua. Kuvan lähetti Kai Westerlund.