Ilkka Heiskanen Keravan Yhteiskoulun rappusissa

Ilkka Heiskanen 1973–1979

Jäävi kouluneuvostoon

Teatteripersoona Ilkka Heiskanen vietti nuoruusvuosiaan Keravan Yhteiskoulussa 1970-luvulla. Hän kävi Keravalla peruskoulun, josta sitten vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, sieltä varusmiespalvelukseen ja sitten teatterikouluun, jolla matkalla on edelleen. Opinahjostaan hänellä on mieluisia muistoja.

 

– Olen syntynyt Haminassa, jossa isäni työskenteli Puolustusvoimissa. Hän sai varastopäällikön työn Koffin varastolta Ahjosta, jonne muutimme Jokelasta, Ilkka Heiskanen kertoo.

 

– Keravan Yhteiskoulusta minulla on hyviä muistoja. Koulunkäynti itsessään oli aikamoista tervanjuontia, johtuen omasta laiskuudesta. 

 

– Olin jopa kouluneuvostossa, mutta jouduin jäämään pois sieltä, kun siellä käsiteltiin niin paljon omia, lähinnä kurinpitoasioitani. Samanlainen velikulta oli Harri Hela. Olimme vähän niin kuin jäävejä kouluneuvostoon. Rehtorin puhuttelussa tuli käytyä useamman kerran, yleensä kurittomuudesta. Huttusen Matin puhuttelussa ei virnuiltu.

 

Leo Ikonen oli huipputyyppi

 

Ikosen Leksa oli huipputyyppi, vanhan liiton opettaja. Muistan, kuinka meneillään oli viimeinen matikan koe. Yritin saada koetta tehtyä, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Olin viimeisiä luokassa, kun hän tuli luokseni, otti hieman nuhjuisen tweed-takkinsa taskusta kuulakärkikynän ja alkoi osoitella erinäisiä numeroita koepaperissani. 

 

– ”Pyyhis tuo pois tuosta... tuonne kutonen ja kasi tuohon… miltäs nyt näyttää?” Sain viis miikan ja pääsin luokalta. Myöhemmässä elämässä Leksa tuli katsomaan esityksiäni ja totesi silloin minulle nähneensä, että tuo kaveri ei koskaan tule matemaattisiin tehtäviin päätymään.

 

”Fruits and vegetables”

 

– Keikkamatkalla tuli vastaan kameratolppa ja ylinopeussakkoja oli tarjolla. Tuli poliisilta soitto: ”Täällä Heikki Silvennoinen Keravan poliisista.” Kummelin Heikki Silvennoinen tuli mieleen ja vähän hätkähdin, kun piti lähteä kamarille allekirjoittamaan sakkoa.

 

– Tämä oli tietenkin eri Heikki Silvennoinen, mutta hänpä oli ollut Keravan Yhteiskoulussa rinnakkaisluokalla ja kertoi tarinan biologian kokeesta. Hän oli kuullut, että olin vastannut eräässä biologian kokeessa kaikkiin kysymyksiin ”Fruits and vegetables” ja saanut kohtuullisen vastaanoton opettajalta, pientä hymyä. Niinpä hän sitten kokeili samaa ja vastasi biologian kokeessa kaikkiin kysymyksiin ”Fruits and vegetables”. Sai hylätyn.

 

– Ruoka maittoi aina. Ainoa ruokalaji, josta en pitänyt, oli silakkalaatikko, mutta sitä ei usein ollut. Kun urheilin paljon, ruoka santsilautasia otettiin. Meillä pitäisi arvostaa sitä, että on maksuton kouluruoka – ja opetuskin. Kyllä sitä Australiassa ihmettelivät, kun kerroin.

 

– Olin samalla luokalla Pertti ”Spiidi” Nissisen kanssa, josta sitten tuli jalkapalloilija. Muistan Tuulevi Huovila-Huttusen, joka asustelee nykyään New Yorkissa. Ja sitten Keisalon pojat Arton ja Heikin.

 

Matti Keisalo piti kivoja tunteja

 

– Liikunnanopettaja Matti Keisalo piti kivoja tunteja, fudista. Masa oli itse pelannut HPS:ssä jalkapalloa, oppitunnit olivat futispainoitteisia. Kiitän kouluani siitä, että sain urheilutaustan – ja meillä oli kaksoistunti urheilussa.

 

– Kun nuori mies liikkuu, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kerran päivässä kun juoksee cooperin testin, jää kioskiryöstöt. Aloillaan oleminen on pojilla vaikeampaa ja jumppatunneista on suuri apu. Kun käy lenkillä, on rauhallinen.

 

– Liikunta lisää endorfiineja ja oppiminen paranee, kun ei ole paineita. Olen huomannut liikunnan positiivisen vaikutuksen esimerkiksi repliikkien oppimisessa – omaksuminen on nopeampaa ja tehokkaampaa, kun on ensin urheillut.

Ilkka Heiskanen Keravan Yhteiskoulun ikkunalla

Tästä ikkunasta nuori Ilkka Heiskanen hyppäsi vapaaseen maailmaan.

Auktoriteettiopettaja

 

– Oltiin justiinsa tultu kouluun ja ensimmäinen vuosi oli vähän mekkalaa, kun meillä oli vanhempi naisopettaja. Ei toteltu. Mutta hommahan muuttui, kun seuraavana vuonna opettajaksi tuli vajaa nelikymppinen mies. 

 

– Ensin ovi lävähti kiinni niin että ikkunat helähtivät – ja tuli hiljaisuus. Seuraavaksi meni karttakeppi päreiksi – sen jälkeen ei kukaan pullikoinut. Otettiin luulot pois.

 

– Homman rauhoituttua opettaja paljastui kivaksi ja huumorintajuiseksi. En muista opettajan nimeä, mutta olisiko tullut Hyvinkäältä.

 

Turvaa ja ymmärrystä

 

Heiskanen muistaa kuvaamataidon opettaja Millan, lempinimeltään ”Milla Magia”. Lempinimi tuli siitäkin, että hänellä oli pitkä, musta tukka ja tumma olemus, jolloin hän muistutti Aku Ankan hahmoa.

 

– Hänen kanssaan oli vähän napit vastakkain, mutta jälkikäteen muistellen se oli enemmän leikkimielistä, oli huumoria mukana, enkä kokenut sitä vaaralliseksi.

 

– Oli tehtäviä, joissa piti maalata sienimetsää, mutta maalailin mitä mieleeni juolahti. Hän joutui antamaan palautetta, mutta taiteilijana hän ymmärsi toista taiteilijaa.

 

– Siihen aikaan luokka kävi kerran vuodessa Helsingissä teatterissa. Nykyisin ei taida tapahtua sellaista, ei ole rahaa.

 

– Nuorten tulevaisuudesta pitäisi pitää huolta. Nuoruuteen kuuluu sekoilu ja pään lyöminen mäntyyn. Jos on järkeviä aikuisia, hommat mallillaan. Pitää olla turvaa ja ymmärrystä, rakkautta ja raamitusta.

 

– Harmikseni jälkikäteen tajusin, että kun kuuntelin tunnilla, niin numerot nousivat. Harmittelin, että voi kun olisi ymmärtänyt olla useammin hetken aikaa hiljaa tunneilla.

 

Vapaaseen maailmaan

 

– Muistan viimeisen kevään koulussa. Oli aurinkoinen päivä ja luokkamme oli siinä siivessä. Avasin ikkunan, hyppäsin ulos ikkunasta ja lähdin kävelemään kaupungille. Mikä valtava vapauden tunne! Olin silloin 17-vuotias.

 

Ilkka Heiskanen loi uransa teatterissa, mikä oli tullut hänelle suvun perintönä. Hänen äitinsä oli näyttelijä ja isänsäkin oli näytellyt Hämeenlinnassa Karjalaisten näyttämöllä. Vanhemmat myös kävivät paljon teatterissa lasten kanssa. 

 

Ja onhan velipoika Kari Heiskanenkin teatterialalla…. hänkin Keravan Yhteiskoulusta.

Ilkka Heiskanen Keravan Yhteiskoulun aulassa