Keravan Yhteiskoulu 100
Tiina Raevaara tutustui biologian saloihin tässä samassa luokkahuoneessa.
Tiina Raevaara 1992–1998
Oppilaana, mutta myös opettajana
Tiina Raevaaran koulunkäyntiä Keravan Yhteiskoulussa leimasi se, että hän oli koko ajan samalla musiikkiluokalla samojen koulutovereiden kanssa. Siirryttyään yliopistoon hän tuli yhtenä keväänä biologian opettajan viransijaiseksi entiseen kouluunsa.
– Siirtyminen yläasteelle ei ollut iso asia, eikä siirtyminen lukioonkaan siinä mielessä, kun oli sama porukka ympärillä. Keravan Yhteiskoulussa oli vapaata, paljon tilaa omille ajatuksille. Eero Nurmi oli lukiossa rehtorina, hän oli vapaamielinen ja kannustava.
– Yläasteelta lukioon siirtymisessä vaikeaa oli äidinkielen ainekirjoitus. Yläasteella kirjoitin fiktiivisiä tarinoita ja pärjäsin niillä, mutta lukiossa piti alkaa kirjoittaa faktapohjaisempia kirjoituksia. Lopulta sain kuitenkin äidinkielestä peräti 4000 markan stipendin, joka oli valtavan suuri.
– Äidinkielen opettajana oli Jyrki Eskoli, jolla oli hauskoja ilmauksia. Hän sanoi muun muassa, että ”jos abi tekee kongruenssivirheen ylioppilaskirjoituksissa, vien hänet liikuntahallin taakse ja ammun.”
– Yritettiin lukioaikana tehdä pesäpallon pelaamisen ennätystä ja pelattiin pari vuorokautta yhteen mittaan. Meillä oli vuorot, että sai käydä välillä lepäämässä. Liikunnanopettajana oli Titti Lindström, pojilla Esa Savenius. Minulle ei ikinä selvinnyt, tuliko pesäpalloennätys vai ei.
– Musiikinopettajista muistan Jukkis Väisänen. Soitin neljän tytön bändissä bassoa. Keväisin musiikkiluokka valmisteli aina konsertin.
Intohimoisia opettajia
Yläasteella Tiinan luokanvalvojana ja äidinkielenopettajana oli Meiri Laukkanen, joka oli tiukka ja vaativa, mutta kivalla tavalla.
– Äidinkielessä mentiin yli opetussuunnitelmien, kun opettaja oli niin intohimoinen kielen kanssa. Hän oli myös tarkka siitä, että hänen nimensä oli ’Meiri’, ei ’Meeri’ tai jotain muuta, Tiina Raevaara muistelee.
– Meiri varmaan ajatteli, että olisi saanut meistä rauhallisen luokan, mutta olimmekin aika riehakkaita. Oltiin totuttu ala-asteella keräämään rahaa toimintaan, kuten luokkaretkelle tallinnalaisen ystävyysluokan luo, mutta Meiri ei sinne halunnut lähteä, kun tuli tieto Tallinnassa esiintyneestä kurkkumätätapauksesta. Menimme sitten Vierumäelle ilman Meiriä.
– Hilkka Saaristo opetti biologiaa. Kävimme Sompion lammella pyydystämässä planktonia ja leikkelimme kaloja. Kannustusta ja tukea tuli. Hyvä kaverini Emma Vitikainen lähti myös kanssani yliopistoon opiskelemaan biologiaa – ja on nyt Helsingin yliopiston biologian professori.
– Tykkäsin kuvaamataidosta, opettajista muistan Milla ’Magian’, jonka kanssa tulin hyvin toimeen yläasteella, mutta en enää lukiossa, jossa otinkin kuviksen tilalle lisää musiikkia. Milla osasi aineensa ja oli ehkäpä enemmän taiteilija kuin opettaja. Muistan hyvällä mitä häneltä ehdin oppia, paljon hyvää.
– Matikanopettajaa kiusattiin, oli nuorempi nainen, Sirkka-Liisa Koskinen. Alettiin kerran laulaa tunnilla, eikä hän saanut meitä hiljennettyä. Lauloimme sitten koko tunnin. Hän oli herttainen ihminen ja käytimme herttaisuutta väärin hyväksemme. Eihän se ollut korrektia, kun katsoin tilannetta jälkeenpäin opettajainhuoneesta käsin, ollessani viransijainen.
Tiina Raevaara oli musiikkiluokalla ja soitti bändissä bassoa.
Biologian opettajan viransijaiseksi
Tiina Raevaara lähti opiskelemaan biologiaa Helsingin yliopistoon heti syksyllä 1998, josta hänet kutsuttiin viransijaiseksi Keravan Yhteiskouluun loppukevääksi 1999.
– En ollut paljoa vanhempi kuin oppilaatkaan. Suhde oli enemmän toverillista rinnalle astumista kuin auktoriteettia.
– Siihen aikaan tehtiin kokeiluja luokkien kanssa, oli esimerkiksi luokka, jossa oli pelkkiä poikia, taisi olla 7. luokka. Kun ei olisi saanut jäädä luokkaan välitunnin ajaksi, he hiipivät verhojen taakse piiloon. Kerran he saivat minut lukittua opetusvälinevarastoon. Hauskoja ja aikaansaavia poikia.
– Kerran väänsin stipendien jakamisesta opettajainhuoneessa. Oli tapana antaa stipendi oppilaalle, joka oli eniten nostanut keskiarvoaan. Yksi kriteerin täyttänyt poika oli käytökseltään opettajia ärsyttävä, eikä hänelle haluttu stipendiä antaa, mutta perustelin asiaa vahvasti ja poika lopulta sai stipendin.
– Yksi poika oli paljon poissa koulusta. Hänen kanssa istuin pitkään ylimääräistä aikaa, että saatoin päästää hänet läpi.
Opettajat olivat ylpeitä oppilaistaan
Ollessaan itse opettajana ja opettajainhuoneessa Tiina Raevaaralle selvisi erikoinen piirre opettajien käytöksessä.
– Ollessani oppilaana, yläasteella opettajat tuntuivat tylsiltä luokissa, mutta lukiossa hauskoilta. Opettajainhuoneessa asia oli päinvastoin: yläasteen opettajat olivat hauskoja, lukion opettajat hiljaisia. Päättelen tämän johtuneen siitä, että yläasteella opettajien piti pitää kuria luokissa ja luova hauskuus pääsi irti välitunneilla opettajainhuoneessa. Lukion puolella opettajat saattoivat antaa itsestään sen minkä halusivat jo tunneilla, opettajainhuoneessa oltiin hiljaa.
– Opettajat suhtautuivat eri lailla abeihin kuin nuorempiin oppilaisiin. Oltiin enemmän vertaisia, opettaja-oppilas -suhde hävisi. Syntyi tunne, että opettajat olivat ylpeitä oppilaistaan.
Tiina Raevaara opiskeli yliopistossa biologiaa, valmistui maisteriksi 2005 ja väitteli filosofian tohtoriksi perinnöllisyystieteestä. Aiheena oli periytyvään paksusuolensyöpään liittyvät geenivirheet. Tutkijana hän työskenteli vuoteen 2007, kunnes ryhtyi vapaaksi kirjoittajaksi. Hän on julkaissut kymmenkunta kirjaa, osa muiden kirjoittajien kanssa, osan äänikirjoina.
– Olen aina pitänyt lukemisesta. Kirjoittaminen on minulle kuin lukemisen jatkoa. Tykkään uppoutua kiinnostaviin asioihin. Tehdä kirjoihin asioita, joita ei ole olemassa.
Oman luokkansa kanssa Tiina on pitänyt yhteyttä. Porukka on myös järjestänyt useita luokkakokouksia, viimeksi vuonna 2018.
Palkittu kirjailija
Suomen Tiedeakatemia myönsi Tiina Raevaaralle marraskuussa 2021 Pro Scientia -palkinnon. Vuonna 2015 hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.
