Keravan Yhteiskoulu 100
Kauko Uimonen asuu Hyrylässä. Kodin takaseinä on sisustettu kirjoilla.
Kauko Uimonen 1974 – 2011
Lukutoukka sotilaallisella äänellä
Kauko Uimosen kotona huomio kiinnittyy ensimmäisenä kirjahyllyyn, joka ulottuu koko rivitaloasunnon läpi sen toiselta puolelta toiselle ja peittää koko seinän. Historianopettajalle sopiva harrastus. Koulussa Kauko tunnettiin hersyvästä huumoristaan ja lukutoukalle poikkeuksellisen sotilaallisesta äänestään.
Kauko Uimonen oli opiskelujensa loppuvaiheessa vuosina 1973–1974 auskultoimassa Helsingissä poikanormaalilyseossa, jonka aikana tutustui Keravan yhteiskoulun historianopettaja Aimo Mäkelään. Aimolla oli tuohon aikaan paljon tehtäviä, olihan hän päivällä historianopettaja ja illalla apulaisrehtori ja iltalinjan opettaja. Hän pyysi Kaukoa aika ajoin sijaisekseen vuonna 1974. Kauko tuli ja toimi välillä myös Mirja Lahtisen sijaisena.
– Ilmoittauduin Keravan yhteiskoulun kansliassa ja jo ensi kohtaaminen aurinkoisen koulusihteerin,
Hilkka Linkosuonion kanssa vakuutti minut siitä, että olin tullut kulttuurilaitokseen.
Opettajainhuoneessa etsiydyin miesopettajien kansoittamalle karvalakkipuolelle, jonka tyyli
ja ilmapiiri tupakansavusta huolimatta miellytti minua.
– Kun olin auskultoinut vuonna 1974, minua pyydettiin jäämään poikanorssiin – mistä olin otettu – mutta olin siinä vaiheessa jo saanut paikan Kellokosken yhteiskoulusta. Keravalle oli perustettu tuo iltalinja, niinpä olin päivät opettamassa Kellokoskella ja illat Keravalla iltalinjalla, Kauko Uimonen muistelee.
– Siitä neljän vuoden päästä Aimo Mäkelästä tuli iltalinjan rehtori, jolloin perin hänen opettajan virkansa. Olin Keravan lukion historianopettaja vuosina 1978–2011.
– Keravan Yhteiskoulussa oli hyvä, huumorintajuinen, kannustava henki. En ollut ikinä mikään urheilija, mutta muistan kohokohtina urheilupäivät, jolloin talvisin hiihdimme tuon 35 km lenkin Rusutjärvelle. Siihen osallistui koko koulu.
– Keväällä pelasimme pesäpalloa ja muistan, kuinka fysiikanopettaja Eero Nurmi kuvaili, kuinka maila osuu palloon, joka nousee lentoradalla ja putoaa kenttäpelaajan räpylään täsmälleen fysiikan lakien mukaisesti. Oli tunnelmaa.
Ulkomaanmatkoja
– 2000-luvulla lukiolaisten ja kollegani Anu Rajajärven kanssa tehtiin pari kolme kertaa ulkomaanmatkoja Roomaan, jonka otimme haltuun kävelemällä. Ohjelmassa olivat mm. Colosseum ja Pantheon.
– Parhaita kavereitani oli tietysti Aimo Mäkelä. Mainioita persoonallisuuksia oli opettajainhuone täynnä. Erityisesti muistan reaaliaineita filosofiseen tyyliin opettaneen Raija Kortesmaan ja biologian opettajat Eeva Laukkasen ja Hilkka Saariston sekä äidinkielenopettaja Jyrki Eskolin, jonka kanssa kilpailimme siitä, kumpi muistaa uljaampia Eino Leinon ja Aleksis Kiven sitatteja. Herkko Ronkaisen ja Leo Ikosen keskustelut elämän tärkeimmistä kysymyksistä olivat riemullista kuultavaa ja yllyttivät osallistumaan.
Kauko Uimosen vaikutuksen alla on ollut monta tuhatta opiskelijaa.
– Lähes kaikkia haluaisin tavata uudestaan. Positiivisesti jäivät mieleen oppilaat, jotka olivat kiinnostuneita ja kysyivät, oliko asia todella niin kuin Aimon kanssa kerroimme. Syntyi pitkiä, hyviä keskusteluja.
Abeja valvomassa
Abit kulkivat kuorma-autoilla ympäri kaupunkia jakamassa karkkeja. Tuolloin karamelleilla oli ehkä enemmän merkitystä, kun niitä ei ollut samalla lailla saatavilla kuin nykyään.
– 1990-luvulla yhtenä vuonna rehtori Eero Nurmi alkoi puhua turvasäännöistä abien ajeluilla. Luulimme, että hän laski leikkiä, mutta lopulta hän määräsi kaksi opettajaa mukaan lavalle.
– Toinen opettajista oli Anne Arojärvi, toinen olin minä. Mahduimme onneksi kuorma-auton hyttiin. Muistan, kuinka päiväkotien pihalla sadat lapset katsoivat silmät loistaen abeja kuin Rooman keisaria odottaessaan karkkeja.
– Penkinpainajaisia henkilökunta odotti kriittisin mielin. Yleensä kaikki meni hyvässä hengessä, opettajista laulettiin hauskoja lauluja, eikä juuri kukaan pahoittanut mieltään. Klassisesti joku oppilas saattoi jossain vaiheessa tehdä tuttavuutta alkoholin kanssa.
Yhtä uudistamista
– Organisaatiot muuttuivat aikanani, se oli yhtä uudistamista. No, mitä enemmän muuttuu, sitä enemmän se pysyy samana. Kuten Matti Klinge sanoi, kaiken a ja o on opiskelijan ja opettaja keskinäinen, kunnioittava, sympaattinen suhde.
– Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä. Kasvatusoppineet sanovat nykyisin, että koulunkäynti on tiimityötä, mutta itse olin vanhanaikainen luennoitsija. Yritin tehdä opetuksen mielenkiintoiseksi.
– Varmaan taas joskus vuonna 2050 joku kasvatustieteilijä esittää mahtavana innovaationa, että nuoria voisi opettaakin, Kauko Uimonen hörähtää.
– Kurinpitoa ei lukiossa käytännössä tarvittu. Tosin kerran muistan, kun rehtori Matti Huttunen sanoi, että nyt menet valvomaan jälki-istuntoa. En muista mistä oli kyse, mutta poika oli ihan sympaattinen.
Kirjoja, musiikkia
Jollain lailla haastavimpana Kauko Uimonen muistaa siirtymisen tietokoneaikaan.
– Siirtyminen digiaikaan kävi hitaasti. Mutta kyllä koiraskin poikii, jos pistetään poikimaan tiukan paikan tullen. Lopulta näpyttelin ihan sujuvasti kurssien päätteeksi arvosanat tietokoneelle. En ole tekniikkavastainen, muutosta tapahtuu aina.
– Keravan Yhteiskoulussa vallitsi mielestäni hyvä, huumorintajuinen suhde oppilaiden ja opettajien välillä.
Kauko Uimonen on ollut eläkkeellä vuodesta 2011. Töissä hän oli yhden ylimääräisen vuoden, kun
rehtori Pertti Tuomi pyysi niin kauniisti, "että sinäkin lopulta oppisit nämä hommat".
Eläkepäivät ovat täyttyneet kirjojen lukemisesta ja musiikin kuuntelemisesta Lemmikki-vaimon kanssa.
Haastatteluun on tehty 25.11.2022 joitakin lisäyksiä Kauko Uimosen toiveesta.