Aimo Mäkelä 1964–1996

Historianopetuksen kehittäjä

Historia oli oppilas Aimo Mäkelän mieliaine koulussa, jossa sai kympin aineesta ja kirjoittikin laudaturin. Johonkin oli mentävä ylioppilaskirjoitusten jälkeen ja ratkaisu oli Helsingin yliopisto, josta hän valmistui vuonna 1964. Aimo Mäkelä oli yksi kolmesta auktoriteettia opetuksessa hyödyntäneestä opettajasta tuona aikana ennen vuosituhannen vaihdetta.

 

Aimo Mäkelä oli kirjoitellut tietosanakirjaan artikkeleita ja saanut syksyllä 1964 yliopistosta paperit: vanhemman lehtorin pätevyys, kaksi laudaturia ja kansantaloustiede cum laude.

 

– Lehdessä oli ilmoitus ylimääräisen opettajan virasta Keravan Yhteiskoulussa. Ei ollut sähköisiä viestimiä – edes puhelimia – ilmoitettiin vain paperilla, että tervetuloa keskustelemaan. Laitoin Helsingissä ykköspuvun päälle ja lähdin keskustelemaan rehtori Matti Lauerman kanssa.

 

– Matti kyseli menneisyyttäni ja opintojani. Olin reservin vänrikki vuodelta 1958 ja Hämäläisen Osakunnan akateemisten upseerien ryhmässä. Minulla oli toinen laudatureista sotahistoriassa ja Lauerma oli sotahistorian dosentti. 

 

– Kesken keskustelumme soi puhelin. Joku tiedusteli historian opettajan paikkaa, johon Matti Lauerma vastasi: ”Tämä paikka on jo annettu maisteri Mäkelälle.” Istuin vastapäätä. 

 

Rehtori oli saanut koulun johtokunnalta luvan päättää opettajan valinnasta.

 

Uudistuksia historian opetukseen

 

Aimo Mäkelä kehitti innokkaasti historian ja yhteiskuntaopin opettamista. Kiertäessään kesälomilla Suomea hän valokuvasi paljon ja teki kuvista diasarjoja, jotka sitten esitti oppilaille.

 

– Valokuvat syvensivät monen kohdalla historiankuvaa.

 

– Otin käyttöön lukion puolella tavan, jonka mukaan jokaisen piti tehdä kirjoitelma, joka toteutettiin muodollisesti. Oli lähdemerkinnät ja jaottelu sekä sisällön luettelo kappaleittain. Teksti kirjoitettiin puhtaaksi joko käsin tai kirjoituskoneella. Sen jälkeen kirjoitusta arvioitiin siten, että toinen oppilas oli opponenttina. Annoin suorituksesta arvosanan, joka ratkaisi kevätnumeron. Joku teki työn hutaisemalla, joku perusteellisesti, Mäkelä muistelee.

 

– Teimme matkoja Kansallismuseoon jokaisen luokan kanssa kerran. Siellä kävimme läpi historialliset aikakaudet. Oppilaat saivat reissuista elämyksiä.

 

– Keväällä kävimme retkellä Suomenlinnassa. Siellä purettiin joitakin esitelmiä – oppilaat istuivat palleilla ja joku oli opponenttina. Kerran siellä oli helsinkiläisiä lukiolaisia, jotka ihmettelivät, keitä nuo oikein ovat. No, olivat siellä ryypiskelemässä.

 

– Sitten oli yhteiskuntaopin kerho, jossa käytiin läpi yhteiskunnallisia asioita, mutta myös tehtiin matkoja. Monella oppilaalla oli auto käytössä ja ajoimme yhdessä esimerkiksi Lohjan kalkkitehtaalle, jossa tehtiin sementtiä. Tehtaanjohtaja tuli käsittelemään taloustilannetta tehtaalla ja käytiin läpi murskaimet. Ja keskustelua sen päälle. Tehdas tarjosi kahvit.

 

– Koulun yhteinen retki hiihtäen tehtiin joka talvi, siihen aikaan kun vielä lunta oli talvisin. Lukiolaisten poikien hiihtoretki oli 35 km, naisten ja tyttöjen hiihtoretki oli vajaa 20 km Rusutjärvelle. Retkillä oli hyvä tunnelma, olin jälkipään valvoja. Loivat hyvää yhteishenkeä, sääli että ovat loppuneet. 

 

 

Oppilaat yöpyivät kesämökillä

 

Aimo Mäkelän rakas harrastus vaimonsa Mervin kanssa on ollut heidän yhdessä hankkimansa historiallinen maatalo Iitin Koskenniskalla, jota he yhdessä ovat entisöineet. 

 

– Kerran menimme kesäkuussa koulun jo päätyttyä Verlan pahvitehtaalle, jossa oppilaille luotiin kuvaa tehdasteollisuuden alkuvaiheista. Yövyimme sillä reissulla kesämökillämme Koskenniskalla, Mäkelä kertoo.

 

– Kävimme myös Krapihovissa, kun se vielä oli maatila. Silloinen isäntä maatalousneuvos Matti Holma vei meidät navettaan, sikalaan ja lopuksi päärakennukselle, jossa tarjottiin hienot kahvit. Olihan Matti Holma entinen Keravan Yhteiskoulun oppilas.

 

– Koulussa ollessani tein opintomatkoja, joista yksi kohdistui Villa Lanteen Roomassa vuonna 1966. Keravan Yhteiskoulu tuki osallistumistani kurssille, joka kesti kolme viikkoa. Tein sieltä monta diasarjaa oppilaille.

 

– Saunailtoja järjestettiin kerran pari vuodessa, yleensä jonkun opettajan luona, kesäasunnolla tai kaupungissa. Naiset eivät pitäneet siitä, kun miehet joivat viinaa. Missä naisopettajat olivat mukana, olivat raittiustilaisuuksia. Niistä puuttui se mikä houkutteli miehiä mukaan. Hurtti huumori hallitsi ja nauru raikasi, laulettiin hupilauluja, joku kertoi huumoritarinoita. 

 

– Yksi ’saunailta’ oli rehtori Matti Huttusen läksiäistilaisuus vuonna 1993. Järjestimme sen mökilläni Koskenniskalla ja siellä olivat mukana lähes kaikki miesopettajat. Pitoemännältä ateriat ja sysmäläistä sahtia – nauru raikui läpi yön.

 

Oppikirjojen kirjoittaja

 

Jo ollessaan Villa Lantessa Aimo Mäkelä tutustui Seppo Hannulaan, joka oli Kuopion Yhteiskoulun historianopettaja. Miehet ottivat Italiassa kilvan kuvia, joita käytettiin oppikirjoissa. 

 

– Hannula kysyi, lähtisinkö mukaan oppikirjahankkeeseen. Olisi pari kaveria mukana, kuten tohtori Risto Peltovuori. Piti saada vielä professori mukaan, että saataisiin uskottavuutta riittävästi. Tehtävään saatiinkin Heikki Ylikangas, joka oli tunnettu tutkimuksistaan Pohjanmaalla. Hän oli kirjoittanut romaaninkin Nurmijärven rosvoista, Mäkelä muistelee.

 

Vuosien 1981 ja 1994 välillä tuo ryhmä toteutti kahdeksan historian oppikirjaa. Kirjoilla oli parhaimmillaan yli kolmanneksen markkinaosuus.

 

Aimo Mäkelä oli Kouluhallituksen suunnittelutoimistossa ylitarkastajana talven 1972-73. Suunnittelu koski kouludemokratiaa. 

 

– Se oli sitä aikaa kun eduskunnassa käsiteltiin kouludemokratiaa. Tehtäväni oli päätösten saattaminen koulussa toteutettaviksi. Sehän meni pieleen. Suurin kiista syntyi ristiinäänestyksistä eli että kouluneuvoston vaalissa olisivat oppilaat äänestäneet opettajia ja opettajat oppilaita. Opettajat vastustivat tällaista, mutta se meni läpi eduskunnassa. En halunnut jatkaa tehtävässä, vaan palasin vanhemman lehtorin hommiin kesällä 1973.

 

Iltalinjan apulaisrehtori

 

Aimo Mäkelästä tuli vuonna 1974 myös lukion iltalinjan apulaisrehtori. Päivällä siis historianopettajan työ, illalla apulaisrehtorin toimet ja iltalinjan opettajan työ. Hän muokkasi päiväkoulun kursseista kursseja iltalinjalle, jossa sama piti opiskella lyhyemmässä ajassa. Ja samalla hän kirjoitti historian oppikirjoja. Miten tämän kaiken jaksoi ja ehti tehdä?

 

– Rehtori Matti Huttunen näki, että vapaus oli tärkeä tekijä, että saattoi järjestää oman työnsä, ja meillä oli hyvät, luottamukselliset suhteet. 

 

– Lyhyt koulumatka auttoi, sillä asuin koulun vieressä. Saatoin päivällä käydä ottamassa lyhyet päiväunet.

 

Aimo Mäkelä kuului niihin opettajiin, joilla oli luontaista auktoriteettia, jolla pidettiin yllä kuria. Muita vastaavia opettajia olivat rehtori Matti Huttunen ja voimistelunopettaja Matti Keisalo.

 

– Ei kouludemokratiaa olisi pystynyt hallitsemaan ilman arvovaltaa. Lapselle jos annat vallan, he kyllä tarttuvat siihen – ja siitä seuraa vaikeuksia, toteaa Aimo Mäkelä, kokenut opettaja, jota oppilaat aina kunnioittivat.